Tänään, kolmen hengen tehopartion vieraillessa jälleen Turussa (älkää kysykö miksi, surullista se on kuitenkin), Posankan olemassaolo tuli todistettua.

Kuvassa Tuottaja (vas.) ja Posankka (oik.) Kuvan rekka ei liity tapaukseen.

Seuraavaksi tutkimusryhmämme ryhtyy selvittämään tuottajan mielenterveyttä. Pysy kanavalla.

Tuotantoassistenttina olen päässyt näkemään speksin monta puolta. Kahvia en ole keittänyt (vielä), toisin kuin eräs speksin pokenakin toiminut henkilö tittelini perusteella arvuutteli. Sen sijaan olen kyllä säätänyt kaikenlaista muuta aina haluttujen speksipaitojen hankkimisesta tuottajien sihteerinä toimimiseen kenraaliharjoituksissa ja lippujen hankkimisesta Valtsikan speksiä katsomaan näytösnakkivuorojen jakamiseen.

Helpollahan minä olen päässyt. Jos ei jo foorumeita selaillessa, niin viimeistään johtoryhmän tapaamisissa sitä tajuaa, miten paljon työryhmäläiset speksiin panostavat ja, miten monta liikkuvaa tekijää speksin onnistuminen vaatii. On mielettömän hienoa nähdä, miten paljon vapaa-aikaansa ihmiset uhraavat mainonnan suunnitteluun, vaatteiden ompelemiseen, tanssien treenaamiseen ja vaikka mihin! Mielellään ja hymyssä suin.

Eikä turhaan. Nyt näytöksiä muistellessa voi vieläkin tuntea mahanpohjassa kuinka ylpeä sitä oli, kun näki lavalla olijoiden huikeat suoritukset ja kuuli yleisön naurunremakat ja taputukset. En varmaan oo ainoa, joka vieläkin huomaa viljelevänsä speksihuumoria kummallisissakin tilanteissa? Onneksi ainakin osa tutuista tunnistaa läpät.

Työryhmä, ootte ihquja! Odotan kuulevani vaihtopaikkaani hulvattomia tarinoita kiertueelta ja kaatiksesta.

-         Maija

]]> http://www.kyspeksi.fi/2007/%e2%80%9djos-ei-enaa-nahda-niin-kiitos-kovasti-avusta%e2%80%9d/feed/ http://www.kyspeksi.fi/2007/my-immortal/ http://www.kyspeksi.fi/2007/my-immortal/#comments Thu, 01 Mar 2007 01:53:52 +0000 henri.weijo blogi http://www.kyspeksi.fi/2007/my-immortal/

Katoin tän kolme kertaa samalla kun latasin tätä nettiin. Kylmät väreet tuli joka kerta. Koko speksin ehdoton show stopper.

t: webmaster

“Se joka kiertueelle menee, saa kaiken toivon heittää.”
-kiertuevastaava

- Speksin puvustus!

(Normaalioloissa vastaus olisi ollut: ahdas vaatekaappi kyseisille blondeille.)

Kun puvustustiimimme speksin kick offissa kokoontui ensimmäistä kertaa, oli järkytys aikamoinen, kun blondimme laskivat tiimimme vahvuudeksi kaksi henkilöä. Onneksi olemme sen jälkeen lisääntyneet yhdellä blondilla, tosin me emme (kiitos kaikille siitä vastuussa oleville) lisäänny jakaantumalla, kuten Umpahpahin Kuollut Eläin.

Nyt 3,5 kuukautta, 26 metriä kuminauhaa ja monta UFFissa vietettyä iltapäivää myöhemmin suurin osa meidän työstämme speksissä on tehty. Kaikilla esiintyjillä on päällään ainakin jotain, useimmilla jopa useita erilaisia asukokonaisuuksia, jotka ovat vielä suurin piirtein oikean kokoisiakin. Kuminauhan, kangasliiman ja lähetystorien lisäksi puvustuksen aikaansaamiseen on tarvittu lukemattomia sähköposteja ja kamerakännykkäkuvia, monta huonoa läppää, muutama hermoromahdus ja paljon tiimihenkeä. Aikaa tähän on myös tarvittu loputtomasti. Emme ole koskaan tienneet omaavamme näin paljon vapaa-aikaa. Olemmekin jo pohtineet, onko elämää speksin jälkeen. Mitä teemme tullessamme kotiin monta tuntia aikaisemmin, kuin viime kuukausien aikana, eikä siellä odotakaan 11 metriä kangasta? Tai kun ihmiset alkavat taas kutsua meitä nimeltä, eikä kukaan enää huuda: Puvustajaaaat!?

Vaikka varsinainen työmme speksissä alkaa olla ohi, voit silti törmätä meihin narikassa, backstagella korjaamassa jotain tai syömässä sponsorituotteita. Alamme pikkuhiljaa siirtyä taka-alalle nauttimaan speksistä (ja selittämään omstarteja Eveliinalle, jotta sekin tietäisi mille se nauraa). Kannattaa kuitenkin aina silloin tällöin esim. tehdä housuihin reikä tai hajottaa millenium-kauluri, ettemme kokonaan katoa tästä todellisuudesta.  

Haluamme kiittää Anun äitiä, UFFia, Sinooperia, Eurokangasta, alennusmyyntejä ja Googlen kuvahakua. Kiitos myös kaikille esiintyjille yhteistyöstä, joka onneksi vielä jatkuu.

Eveliina ”eikö ne muka pärjää ilman” Ojala

Anu ”Sitä ei ole budjetissa” Torkko

Liisa ”Uffin kanta-asiakkuus vetämässä” Kaskeala

Ensimmäiset minuutit ovat aina piinaavia. Päässä pyörii, että tykkääköhän yleisö, nauraakohan ne vitseille ja tajuaakohan ne huutaa omstartteja. Eilisestä voi sanoa vain, että joo joo ja joo. Fiilis oli upea, kun lavalta tulleet esiintyjät kertoivat, että nehän nauraa ihan koko ajan - jopa sellaisille jutuille, joita kukaan ei pitänyt erityisemmän hauskana.

Ja ne omstartit. Olen melkoisen iloinen, että niitä huudettiin paljon ja esiintyjät reagoivat niihin hienosti. Oopperat, toiset maailmansodat ja terminaattorit tuli vedettyä ja hyvin. Lavan takana ahertaneet tuotannon ihmiset taas ansaitsevat ison kiitoksen käytännön järjestelyistä. Narikka saatiin lopulta purettua ja lippujen lunastus kävi kätevästi.

Purkamisen jälkeen suuntasimme sitten Baarikärpäseen, missä ainakin allekirjoittaneen kohtaloksi taisi koitua kaikki se skumppa. Tai minttu. Tai joku muu. Kiitos ja anteeksi. Heräsin tuossa hetki sitten, kuuden jälkeen illalla (se siitä kaupassa käynnistä). Onneksi ei tarvitse juhlia puoli kahdeksaan joka perjantai.

Mutta niin, tuottaja ei voi olla muuta kuin ylpeä työryhmästä. Ensi-ilta sujui loistavasti, mutta se toisaalta myös lisää tulevien katsojien odotuksia. Ja edessä voi olla paljon vaikeampia yleisöjä kuin eilinen. Pidetään ruuvi vähintään yhtä kireällä maanantainakin. Niin ja käykäähän ihmiset katsomassa kuvia. Ne on hienoja.

 - Hanna

t: webmasterinna

Noh. Vastaushan on tietenkin se, että pakataan kaksi tuottajaa, yksi ohjaaja, kaksi kiertuevastaavaa, yksi lavastusvastaava ja yksi tekniikkavastaava KY:n pikkubussiin ja ajetaan katsastamaan kiertueen esiintymispaikat paikan päälle. Matka alkoi kuuden aikaan aamulla ja takaisin päästiin tuossa yhdentoista aikaan illalla. Reittinä Helsinki-Mikkeli-Lappeenranta-Turku-Helsinki, tai oikeammin Helsinki-ABC-Mikkeli-ABC-Lappeenranta-ABC (Forssa)-ABC-Turku-ABC-Helsinki.

Mikkelissä oltiin siinä kymmenen aikaan aamulla, tarkastettiin töpäri (paikallista katu-uskottavaa slangia), siellä majaileva koira (se ei tykännyt Kassusta), sekä paikallinen Probba-yhteyshenkilö (sille syydettiin paljon julisteita jaettavaksi) ja lähdettiin suuntaamaan Lappeenrantaan Pian ystävällisesti toimittaman aamupalan siivin. Lappeenrannassa esityspaikkana toimivan Armilan koulun oppilaat suhtautuivat hieman hämmentyneesti paikalle pelmahtaneeseen pikkubussilliseen, mutta jättivät meidät kuitenkin rauhaan. Jussinkin annettiin lähteä sieltä koululta, ne ei pakottanu sitä liikkatunnille vaikka vähän pelättiinkin Youngboyn puolesta. Pitsakeikan jälkeen suhattiin teekkarikylän perukoille viemään julisteita ja elämään pieni jännityksen hetki kun epävarmuus siitä, oliko KY-paku sittenkään tankattu dieselillä, eli mielissämme pakun hyytyessä metrin välein. Oli se ihan kondiksessa. Kuski vaan ei ihan muistanut mikä on ykkös- ja mikä kolmosvaihde.

Lappeenrannasta poistumisemme jälkeen alkoikin sitten suurin yksittäinen urakka, eli aika pitkälti Suomen poikki suuntautunut ajomatka tuonne länsirannikon ihmeeseen, Turkuun. Pari pit stopia jouduttiin tekemään; Forssassa yritettiin jättää Kassu ABC:lle mutta Jaakko ei suostunut jallittamaan. Ihme moraaliäijä. Turun esiintymispaikka on…..mielenkiintoinen. Ei tässä vaiheessa muuta. Sekä Turkuun sisäistäytyessä että sieltä ulostautuessa Pia selosti jostain “possuankasta”, myöhemmin “posankasta”, joka oli kuulemma joku hirvittävä vaaleanpunainen kammotus kylpylähotelli Caribian paikkeilla. Muu autollinen nyökytteli päitään ja loi toisiinsa ymmärtäväisiä katseita, mutta ei hitto, ei se ollutkaan sekaisin. Hyvät naiset ja herrat: http://en.wikipedia.org/wiki/Posankka

Turusta reissasimme ruokatauon kautta takaisin helsinkiin. Matka oli yllättävän viihdyttävä; suurimman yksittäisen naurukohtauksen aiheutti Tammipihan ABC:llä kunnioitettu kiertueisäntämme Kassu upealla monologillaan “Kuinka nukut neljä kertaa oman bussipysäkkisi ohi saman reissun aikana”, bonarina “Kuinka heräät vieraasta autosta ja näet ensimmäisenä kyltin ‘Forssa X km’”.

15 tunnin autossa istumisen ei luulisi muuten juuri nautintohermoja kutkuttavan, mutta me olimme varustautuneet urakkaan kunnolla: pidimme levyraadin. Useassa pätkässä taukojen välillä toteutettu raati toi esiin monia kiintoisia uusia tuttavuuksia musiikkirintamalla ja herätti toisaalta monessa kaihoisia muistoja nuoruusvuosilta. Jussille suurin osa biiseistä toi jostain syystä mieleen herutuksen. Tämä selittynee sillä, että suurin osa arvosteltavista kappaleista oli joko Jussin tai Tuomon kokoelmista. Kunhan muut matkailijat palajavat koneidensa ääreen, liitämme tähän postaukseen levyraadin virallisen pistetuloksen sekä videota raadin (moraalisen) voittajan juhlistamisesta.

Kiertueasiat ovat siis kunnossa. No sweat. Kaikesta selvitään. Jos ei muuten niin paidatta ja huulipunaa naamassa.

Edit:
Tässä levyraadin lopulliset tulokset. Biisit paremmuusjärjestyksessä annettujen arvosanojen (asteikko 1-10) keskiarvojen mukaan sortattuna:

My Vitriol - Always: Your Way 7,83
Kent - Den Dödä Vinkeln 7,57
Phoenix - If I Ever Feel Better 7,33
Death From Above 1979 - Black History Month 7,29
The Arcade Fire - Wake Up 7,14
Beck - Sexx Laws 7
Disco Ensemble - Black Euro 6,86
Portishead - It Could Be Sweet 6,83
The Rapture - Don Gon Do It 6,5
Norah Jones - Turn Me On 6,43
Pohjannaula - Vihtahousu 6,33
Natalia Imbruglia - That Day 6,29
Pepe Deluxe - Vamos Muchachos 6,28
PMMP - Joku Raja 6,17
Ian Brown - Kiss Ya Lips 6,14
Nas - Halftime 6,14
Marcy Playground - Sex & Candy 6
Nicole Willis - If This Ain’t Love 6
Led Zeppelin - Babe I’m Gonna Leave You 6
The Dandy Warhols - Bohemian Like You 6
Magenta Skycode - People 6
No Doubt - Full Circle 5,86
The Coral - Bad Man 5,86
The Organ - Steven Smith 5,557
Shaggy Boombastic - 5,43
Coldplay - Everything’s Not Lost 5,42
Oka - Kelkänvetäjä 5,29
J. Karjalainen - Pontikkapoika 5,14
The Knife - Heartbeats 4,83
Tiga - You Don’t Want Me 4,56
Yeah Yeah Yeahs Pin 4,33
Sin With Sebastian - Shut Up (And Sleep With Me) 4
Blink 182 - Happy Holidays, You Bastard 3,29
Whigfield - Saturday Night 2,86
Joku euroviisu - Je t’adore 2,67
Aikakone - Alla vaahterapuun 2
E-Type - Russian Lullaby 1,83

Mutta mitä matkan varrella on ehtinyt tapahtua?

Ensinnäkin pitkäjänteistä harjoittelua, yhteishengen tiukentumista, kylmien karjalanpiirakoiden syömistä lennosta, asenteen kasvattamista, tyttöjen välistä solidaarisuutta ja lukemattomia hervottomia läppiä. On miljoonia mustelmia ympäri kroppaa, kiukun ja hermostumisen hetkiä, mutta myös onnistumisen onnenkiljahduksia. Kukin on löytänyt itsestään niin riivaajan, vampin, mysteerisen naisen kuin ammattitaitoisen flirttaajankin. “Ei hymyillä!”

Treenejä on optimoitu 11 ihmisen jo valmiiksi kiireisiin aikatauluihin varsin taidokkaasti. Yksi jos toinenkin meistä on kerännyt katseita bussipysäkillä harjoitellessaan uutta tanssisarjaa. Myöskään yöunet eivät ole säästyneet, vaan lantio liikkuu öisinkin. Kukaan ei ole itkenyt harkkojen määrästä – päinvastoin – lisätreeneihin on saavuttu mutisematta. Tällä porukalla on ollut ilo treenata.

Jännitys alkaa nousta. 3 päivää, 3 läpimenoa, ja se on totuuden hetki. Vähänpä tiesin, kun leikkiin läksin. Odotukset ovat ylittyneet 100–0.

Tissit ojennukseen ja paino häpyluulle, chicas! Juicy ass sheikkaa parhaiten!

Speksin prinsessat pikkuhepeneissä kiittävät muita ja ennen kaikkea toisiaan.

Onneksi meidät valittiin. Me niin räjäytetään potti perjantaina.

Kata ja muu poppoo

P.S. Ja jätetään kotiin ne “Me ei opittu” -kyltit. Taidettiin me sittenkin oppia. Matohyökkäys!

Tähän väliin taas jotain täysin muuta.

Vaikka meillä onkin niin mukavaa, speksiä ei kuitenkaan tehdä vain omaksi iloksi. Speksi pitää tehdä katsojaa kunnioittaen, niin loppuun asti hiottuna kuin vain suinkin osataan. Ei riitä että bändi soittaa hyvin (niinkuin ne tekee) ja että tanssijat tanssii hyvin (niinkuin ne tekee). Katsojat tulevat nauttimaan kokonaisuudesta ja siitä Speksissä on kyse. Sen hiominen loppuun asti vaatii työtä, mutta se on myös sitä parasta aikaa.

- Pekka

Kuulostaako speksi hyvältä? Ei siinä vielä kaikki! Lipun ostaneet ovat oikeutettuja seuraamaan lähes kolmen tunnin ajan näyttelijöiden lisäksi myös lipunmyyjien taidokasta ja pyyteetöntä työskentelyä. Lipunmyyjät voi katsastaa livenä koululla pidettävissä lipunmyynneissä - fanisivustomme jo löysittekin. Tämän lisäksi meidät voi bongata KY:n yläkertsillä vuosijuhlalipunmyynnin yhteydessä sekä reippailemassa laskiaistiistaina Ulliksella. Tulostavoitteellisina myynnin ammattilaisina suuntaamme myymään arvopapereitamme myös muihin ylioppilaskuntiin; johdon asettamat kovat myyntitavoitteet ovat luotu rikottaviksi. 600 lippua Lappeenrantaan? Lasten leikkiä!

Niinpä niin, Helsingin myyntien jälkeen haasteeksi tulee kolmen kiertuepaikkakunnan salin saaminen täyteen. Palkinnoksi kovista suorituksista lipunmyyjät pääsevätkin myymään lippuja myös kiertueelle - tilanahtauden vuoksi Vesa joudutaan mahdollisesti pakkaamaan bussin katolle, mutta pysyvätpähän virvokkeet kylminä. Sitä paitsi kiertuevastaava lupaili kattotelineitä.

Keskiviikkoaamuna pääsemme siis vihdoin näyttämään kyntemme strategisen pohjatyön ja psyykkisen valmistautumisen jälkeen. Lupaamme olla järjestämättä jo tavaksi tullutta speksibingoa… Speksi räjäyttää potin jo muutenkin!

Speksin lipunmyyntivastaavat Henri ja Vesa (not for sale, only for rent)

Esimerkiksi mailatessa yliopistolle tuntemattomille nimille, onkin tullut ilmi, että hyvä ystävä ja lukiokaveri, oli päässyt käsittelemään asiaa. Tuli puhelu tutusta numerosta ja vaihdettiin uusimmat juorut. Vähän ajan päästä kuulin, että kaverin kämppis, toinen vanha lukiotyyppi oli saanut mailin. Kerran puhelun yhdistäminen kesti vähän kauemmin ja herätin yhden lehden päätoimittajan Etelä-Amerikasta. Ja yhdet riemukkaat uuden vuoden toivotukset sain jostainpäin Aasiaa. Torstain kuntiksessa Clubilla näin luokkakaverin yläasteelta, joka opiskelee oikiksessa ja tää tyyppi kerto, että joo meiltä ollaan lähdössä katsomaan sitä teidän speksiä. Jesh!! Siis näillä järkkäilyillä on oikeesti merkitystä. Katsojia vaan virtaa esityksiin!

Oon hehkuttanu speksiä tietysti myös muille kavereille ja kehunu esityksen, tanssijat, bändin ja kaiken ihan taivaisiin. Muistakaa esiintyjät, että yleisön joukossa istuu myös kriitikoita. Paineita siis teille. Odotukset on kaikin puolin erittäin korkeella.

Johanna 

Tuosta päivästä on kulunut nyt tovi ja speksistä on tullut arkipäivää. Speksin luonteeseen kuuluu olennaisesti se, että yleisölle kaikki tulee yllätyksenä. Kun speksibiisit kuitenkin soivat nonstoppina päässä, on speksin salaisuuden varjelu haastavaa – joka väliin kun meinaa lipsahtaa tahti jos toinenkin. Naapureille se tosin on jo luultavasti paljastunut.

Biisien kanssa kilpaa päässä soi myös tärkeä kysymys: miltä tämä oikein kuulostaa? Kysymys on sikäli relevantti, kun otetaan huomioon, että treeneissä ei juurikaan kuule, mitä suustaan päästää. Laulajat ei jyrää. Tosin vielä heikommin menee viulistilla, joka yhä hakee sisäistä lindalampeniustaan. Seuraavat viikot ovat itsetutkiskelun aikaa, kun sisältä pitäisi löytyä Tina Turner potenssiin X. Onneksi aikaa on vielä 15 päivää, 0 tuntia ja 16 minuuttia. Auts.

Pohjimmiltaan pointtihan on se, että tämä on kivaa. Ja ainutlaatuista. Ja tajunnanräjäyttävää. Samalla kuitenkin kantaa muiden mukana vastuuta siitä, että yleisökin tykkää.

Avataksemme hieman laulajan sielunelämää, lainaamme rumpaliamme:

- Montako basistia tarvitaan vaihtamaan lamppua?
- Neljä. Yksi vaihtaa lampun ja kolme lohduttaa laulajaa, joka suree hetkeksi hävinnyttä valokeilaa.

Toivottavasti Glorian lamput on juuri vaihdettu.

Paula ja Henna

Ihan kuin olis oikeeta vauvaa tehny, paitsi että oli kaksi äitiä ja kaksi isiä. Sitten se alkoi kasvaa ihan hirmuisesti ja äkkiä se olikin jo melkein liian iso. Kunnon vanhempien tapaan me muokattiin ja kasvatettiin sitä, välillä vähän kuritettiinkin ja otettiin löysät pois.

Pahin hetki koitti, kun käsikirjoitus oli kaikkien nähtävillä. Oma lapsi alasti, kaikkien tuijoteltavana ja kommentoitavana. Ajattelin, etten ikinä halua nähdä sitä hetkeä, kun näyttelijät tulkitsevat meidän lastamme omia aikojaan aivan erinäköiseksi kuin me olimme suunnitelleet.

Kävikin niin, että päädyin itse jälleen näyttelemään. Rakkaus omaan lapseen katosi melko pian, pelkästään viat ja ongelmat alkoivat nousta pintaan. Tuntui siltä, että omasta lapsesta ei olekaan mihinkään. Lapsi oli tehty, mutta ei se itsestään elänyt.

Sitten se tuli, harkkaleiri, lumottu Karjalohja. Meidän vauva kasvoi isoksi ja heräsi henkiin! Viimeistään Karjalohjalla äidit ja isit päästivät irti ja antoivat speksin mennä menojaan, hakea muotoaan, leimahtaa liekkiin kaikkien työryhmäläisten käsissä.

Tiistaina taas treenattiin. Oli parhaat treenit tähän mennessä. Vihdoinkin voi jättää kässärin syrjään, vaikka pelottaakin. Treeneissä ylinäyttelemällä löytyi lisää vivahteita omaan rooliin, aivan kuin joku olisi puhaltanut siihen lisää virtaa. Rakastuin hahmooni, enää en pelkää sitä.

Tänään treenataan taas. Pujahdetaan rooleihin ja eletään Pomo Sapienssia pari tuntia. Parasta ikinä.

- Suski
 

Speksin virallisen epäviralliset kokit Mikko ja Sami osaavat yhdistää huvin ja hyödyn!

Sunnuntaina keskityttiin viime vuoden kokemusten perusteella eri tiimien omaan työskentelyyn. Näyttelijät kävivät tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin, bändi ja tanssijat hioivat yhteisiä kuvioita, lavastajat suunnitelivat roudausta ja niin edespäin. Tuotantopääty lähinnä jumitti ja keskittyi kiitettävien tahojen pohtimiseen… Kokit jaksoivat ahkeroida, heille erityiskiitos! Ilman teitä oltaisiin jouduttu pyttikseen ja hernerokkaan.

Leirillä mentiin paljon eteenpäin, mutta ei se tekeminen tähän lopu. Enskariin on reilut kolme viikkoa ja säätäminen taitaa olla vasta aluillaan. Ah ja voi, huomenna pitäiskin saada tehtyä sata ja muutama asiaa. Toivottavasti luovuus on korkealla, jotta saadaan tuottajakollegan kanssa vihdoin ja viimein käsiohjeman tervehdys kirjotettua.

Kädetöntä vauvanukkea kaivaten, tuottaja H

Mikä on elämän tarkoitus?

Mitä Britneytä oikein vaivaa?

Täällä saa kysyä ja vastata elämän suuriin kysymyksiin.