1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 | 1990 | 1991 | 1992 | 1995 | 1997

KY-speksin historiikki

Kirjoittanut: Antti Lyyra
Toimittanut: Eira Heinämies

Speksiperinne

Speksi tarkoittaa vuorovaikutteista musiikin ja tanssin kyllästämää näytelmää, jonka kulkuun katsojat voivat vaikuttaa huutamalla ”omstart!”

Kauppakorkeakoulun speksit ovat olleet kaikkea muuta kuin yhtä ja samaa vuodesta toiseen. Oikeastaan emme ehkä edes voi puhua speksiperinteestä: niin vaihtelevia ovat eri vuosien tuotannot olleet. Ajan saatossa on KY-spex:in nimellä tai ilman tehty näytelmiä, revyitä, musikaaleja ja yksi "ihan oikea" speksi. Spex-nimen satunnainen käyttö ja tuo yksi oikea speksi saavat tässä tapauksessa oikeuttaa puheen KY:n speksiperinteestä.

Tämä historia ei ole aukoton dokumentaatio KY:n speksin ja näyttämötaiteen historiasta. Tarkoituksena on luoda katsaus muutamiin lähihistoriallisiin produktioihin. Ensimmäinen KY-spex -nimellä tehty tuotanto Naisen kylkiluu sai ensi-iltansa vuonna 1985. Pidetään tätä siis speksiperinteen ja tämän historiikin alkupisteenä. Antenniosasto vuodelta 1997 puolestaan on viimeisin, jonka yhteydessä on käytetty nimeä speksi. Historiikin lähteinä käytettiin vanhoja Punakulmia ja Contactoreita sekä muutamaa tätä tarkoitusta varten tehtyä henkilöhaastattelua.

Historiikkiin on rajattu kunkin vuoden osalta yksi produktio – mieluiten sellainen, joka on esitetty ylioppilaskunnan vuosijuhlaviikolla. Tästä syystä mm. näytelmät Pub With People ja Cliché on jätetty dokumentoinnista pois. Tässä yhteydessä on hyvä mainita sekin, että KY:n suojissa on toiminut myös näyttämötaiteeseen vihkiytyneitä kerhoja, joilla on ollut omat esityksensä. Ensinnäkin KY:llä perustettiin vuonna 1951 näytelmäkerho, joka toimi enemmän tai vähemmän aktiivisesti aina 80-luvun alkuun asti. Vuonna 1999 perustettiin kuitenkin uusi näytelmäkerho, Kylissi, joka toimii edelleen. Kylissin perustanut Riku Oksman tuotti myös mm. Kyky-Show:n KY:n 90-vuotisjuhlaviikolle vuonna 2001. Itse tasavallan presidentti Tarja Halonen kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Näiden lisäksi myös KY:n kulttuurijaosto, KUJ, on tehnyt proggiksia KY-tapahtumiin.

1985 – Naisen kylkiluu

KY:n ensimmäinen speksi, revyymäinen Naisen Kylkiluu, sai ensi-iltansa KY:n vuosijuhlaviikolla vuonna 1985. Suuren suosion saavuttanut esitys pidettiin vuosijuhlaa edeltävänä päivänä ja se päätyi useisiin juhlapuheisiin.

Naisen kylkiluuta mainostettiin sloganilla ”Musiikillisia kohtauksia uudesta maailmasta”. Näytelmä oli ajan ilmiöitä heijasteleva, humoristinen ja kevyt tarina sukupuoliroolien jaosta ja vaikutuksesta ihmisen elämään. Kantavana teemana oli: mitä kävisi, jos perinteinen sukupuolijako olisikin toisinpäin?

Idea speksin tuottamiseen lähti KUJista. Se halusi tuoda jotain uutta vuosijuhlaviikon ohjelmistoon sekä koota eri taiteen aloilla kunnostautuneita kuntalaisia näyttämölle. Alkuperäinen ajatus oli tehdä esitys kuntailtaa varten. Tekijöillä oli kuitenkin niin paljon näkemystä ja intoa, että pian he huomasivat tuotannon laajenevan aina Kauppiksen juhlasaliin saakka.

Tarinan käsikirjoittajina hääräsivät KUJ-aktiivit Jyrki Pätäri ja Marko Röhr. Marko Röhr lisäksi ohjasi näytöksen ja esiintyi vielä näyttämölläkin. Musiikista, sanoittamisesta ja säveltämisestä vastasi Antti Aumo. Mukana oli KUJilaisia ja muita kyltereitä sekä muutama KY:n ulkopuolinen henkilö hoitamassa tekniikkaa. Kaiken kaikkiaan speksi-ryhmä koostui noin 30 hengestä, joista kymmenkunta oli näyttelijöitä. Muut vastasivat musiikista ja käytännön asioista.

1986 – Kiipijä

Edellisen vuoden menestyksestä innostuneena myös KY:n 75-vuotisjuhlaviikolle vuonna 1986 päätettiin tehdä speksi. Musiikkinäytelmä Kiipijä esitettiin sekin koulun juhlasalissa. Viidellä näytöksellään se keräsi 2000 katsojaa. Näytelmä esitettiin myös televisiossa, teekkarien OUBS-kanavalla Otaniemessä.

Kiipijä kertoi kaiken kattavasta suuruuden tavoittelusta ja ystävyyden uhraamisesta ahneuden vuoksi. Näytelmään satsattiin paljon, olihan kyseessä ylioppilaskunnan 75-vuotisjuhla. Käsikirjoittajina hääräsivät jälleen Marko Röhr ja Jyrki Pätäri; samoin Antti Aumon vastasi edelleen musiikista. Kiipijä oli isompi ja kunnianhimoisempi tuotanto verrattuna Naisen kylkiluuhun . Harjoittelu oli intensiivisempää, koska näytelmä oli kohtauksiltaan monimuotoisempi ja vaikeampi. Lavastus oli kuitenkin yksinkertainen ja kotikutoinen, sillä ideana oli antaa tarinan ja näyttelijöiden kantaa esitys läpi.

Kylterit eivät arastelleet produktion markkinoinnissa. Kiipijää mainostettiin radiossa ja KY:n julkaisuissa. Lisäksi Ilta-Sanomat teki siitä koko sivun jutun.

1987 – Cabaret

Vuoden 1987 vuosijuhlaviikon ohjelmistoon kuului saksalainen musiikkinäytelmä Cabaret , synkkä tarina hauskassa paketissa. Se tehtiin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan ilman muutoksia. Musikaali kertoi kaberee-laulajattaren ja kirjailijan romanssista, jota varjostaa Hitlerin valtaannousu.

Näytelmän ohjaamisesta vastasi – kaulahuiveineen ja baskereineen – Kari Kinnaslampi Teatterikorkeakoulusta. Yhteistyö sujui hyvin. Marco Bjurström teki koreografiat Mika Siekkisen hoitaessa musiikkipuolen. Tuottaja Merja Hiltunen valvoi, että kaikki suijui niin kuin piti. Boston Promenade -yhtyeessäkin laulanut Taru Kytölaakso esitti naispääosan taidokkaasti. Hyvä ryhmähenki, taitavat laulajat sekä ankara harjoittelu tuottivat ansiokkaan lopputuloksen.

Cabaret 'ta harjoiteltiin koulun päärakennuksen juhlasalissa. Eräänä päivänä havaittiin, että mukaan tarvittaisiin myös valomiehiä. Aulassa notkuvat ensimmäisen vuosikurssin oppilaat Juha "Juntta" Kukkonen ja Matti "Masa" Kinnunen ”revittiin” aulasta tähän hommaan. Molemmilta jäi Kauppiksen opinnot sittemmin kesken, kun Juha suuntasi TeaKiin ja Matti TaiKiin elokuvataiteen laitokselle.

1988 – Täysikuu

Seuraavalla vuosijuhlaviikolla vuorossa oli Täysikuu, jonka käsikirjoittivat ja ohjasivat edellisvuoden speksin valomiehet, Juha Kukkonen ja Matti Kinnunen. Täysikuu oli Kuka on murhaaja? -tyyppinen dekkaritarina, jossa katsojaa harhautettiin ovelasti mitä erilaisemmilla juonenkiemuroilla. Hersyvää huumoria ei tietenkään unohdettu. Näytelmän musiikki muodostui kevyistä Repe Helismaa -tyylisistä rallatuksista. Käsikirjoituksen ja ohjaamisen lisäksi Juha ja Matti ilmaantuivat loppuratkaisussa lavalle ottamaan rikollisen kiinni. Näytelmän muuhun työryhmään kuuluivat mm. Liina Leppänen ja Oskari Uusitalo.

Täysikuu oli 80-luvun meiningillä tehty iso produktio. Rahoitusta tuotannolle saatiin KY:ltä sekä lipunmyynneistä ja näiden varojen ansiosta näytelmään oli varaa hankkia kaikki tarvittava.

1989 – HAIR-musikaali

Vuonna 1989 tehtiin musikaalia. Hair esitettiin Hankenin juhlasalissa, koska paikka soveltui hyvin musikaalien ja revyiden esittämiseen. New Yorkkiin sijoittuva rock-musikaali on 60-luvun hippikansan tarina. Se kertoi nuorten seksuaalisesta vallankumouksesta, moraalista ja yrityksestä tulla hyväksytyksi sotaa vastustavana, rauhaa rakastavana yhteisönä rasismin ja väkivallan sävyttämässä maailmassa. Esitys vedettiin tuttuun tapaan täysille katsomoille.

Hair in ohjasi Kari Kinnaslampi ja sen pääroolin veti Juha Kukkonen. Marco Bjurström toimi koreografina, mikä takasi vauhdikkaat tanssit ja liikkumisen riemun. Idols 2005 -tuomari Jarkko Valtee vastasi puvustuksesta, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Myös Hair oli iso tuotanto. Työryhmä oli kasattu Hankenin ja Kauppiksen opiskelijoista, mutta mukaan oli otettu myös muutama ulkopuolinen.

1990 – Yksi lensi yli käenpesän

Elokuvaklassikko Yksi lensi yli käenpesän sovitettiin KY:llä vuonna 1990 näyttämölle. Näytelmä kertoo mielisairaalan lannistuneista asukeista, joiden elämä muuttuu, kun paikalle saapuu uusi, kovapäinen tyyppi.

Näytelmää varten Luotsikadulta Katajanokalta vuokrattiin varastotila, jonne sisustettiin vanha sairaala. Tuotantoryhmän oli tehtävä kaikki itse, sähkösopimuksen allekirjoittamisesta lähtien. Yleisö puettiin näytöksessä sairaalahattuihin.

Näytelmän teon yhteydessä ei itse asiassa edes ajateltu speksiä. Tarkoituksena oli tehdä vakavasti otettavaa teatteria. Jo aiemmin KY:n näytelmätuotannoissa mukana ollut Kari Kinnaslampi toi mukanaan aimo annoksen taiteellista näkemystä. Työryhmän koko oli noin 20 henkilöä, joista noin 10 esiintyi lavalla loppujen hoitaessa muita tuotantotehtäviä.

Kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta hauskinta näytelmässä oli tekemisen meininki, esityksen rakentaminen ja yhdessä toimiminen. Näytelmästä myös saatiin hyvää palautetta.

1991 – Elämä jonottaa

Seuraavana vuonna Juha Kukkonen ja Matti Kinnunen yhdistivät jälleen voimansa ja kirjoittivat näytelmän Elämä jonottaa . Se esitettiin koulun juhlasalissa. Maikkarilta vuokrattiin suuri nouseva katsomo, jolla sali saatiin muokattua näytelmään soveltuvaksi.

Elämä jonottaa oli kyläkauppaan sijoittuva komedia Suomesta ja juhannuksesta, hetkestä kiireen keskellä. Kuollut kassaneiti ja pihalla vahtiva verenhimoinen koira mutkistavat ostosten tekemistä, mutta lopulta kaikki päättyy onnellisesti.

Näytelmä vedettiin pääasiassa kauppisvoimin. Rooleissa hyörivät mm. Torsti Alhava, Terttu ”Tepa” Sopanen (nyk. Forsström) ja Oskari Uusitalo. Mukana oli kuitenkin myös muutama muualta lainattu vahvistus, mm. Tommi Taurula – alias Salkkareiden Kari Taalasmaa – Ylioppilasteatterista. Matti Kinnunen järjesti lavasteet opinahjostaan, TaiKin elokuvataiteen laitokselta.

1992 – Mehän rakastimme toisiamme

Vuonna 1992 sai ensi-iltansa pienimuotoinen dialoginäytelmä Mehän rakastimme toisiamme . Tämä "pieni suuri näytelmä" esitettiin seitsemän kertaa täysille katsomoille koulun yläsalissa, nykyisessä ravintola Proffassa. Näytelmä oli puitteiltaan vaatimaton, mutta ilmaisultaan sitäkin voimakkaampi.

Näytelmä kertoi erään pariskunnan suhteesta; siitä, kuinka rakkaus ensin kukoistaa ja sitten katoaa. Lopulta ei auta muu kuin todeta: ”Mehän rakastimme toisiamme”. Juha Kukkonen vastasi näytelmän käsikirjoituksesta, joka kumpusi osittain miehen omista kokemuksista. Erittäin suuri merkitys oli näyttelijöiden panostuksella; Oskari Uusitalo ja Terttu Sopanen suoriutuivat rooleistaan ansiokkaasti.

Jälki-Turkkalaisen ajan harjoittelumetodit olivat ankarat. Harjoituksia oli päivittäin ja työtahti kova. Ajan säästämiseksi kaikki harjoitukset aloitettiin lenkillä, näin treeneihin saatiin oikea fiilis. Itse harjoituksissa keskityttiin vain olennaiseen. Tämä kaikki oli Juha Kukkosen kunnianhimon ja teatterille omistautumisen seurausta. Kompromisseja ei sallittu. Näkemystä oli ja sitä seurattiin.

1995 – Huussi

Vuonna 1995 esitetty Huussi ei ollut kakkahuumoria ja pelkkää hömppää, vaikka nimi siihen hiukan viittaakin. Kokonaan kuntalaisvoimin tehty näytelmä sisälsi niin itkua kuin nauruakin. Huussia vedettiin vuosijuhlaviikon ajan – täysille katsomoille. Kauppiksen juhlasali muutettiin jälleen teatteriksi Maikkarilta vuokratulla nousevalla katsomolla.

Esityksessä Kauppakorkeakoulun urbaani ilmapiiri vaihdettiin maaseudun rauhaan. Huussi kertoi maalaistalon ihmisten jokapäiväisestä elämästä. Pihan perällä, huussissa, jokainen on paljaana ja yksin, omine ajatuksineen. Maaseudun rikkomaton rauha häiriintyy ja paikka joutuu yllättäen erilaisten elämänarvojen ja ihmissuhteiden törmäyspaikaksi.

Itse ideoitu näytelmä kirjoitettiin ”Miksei kirjoiteta vaikka paskahuussista?” -asenteella. Käsikirjoituksesta vastasi kolmikko Antti Kukkonen, Terttu Sopanen ja Jani Pösö. Sopanen myös ohjasi näytelmän. Speksillä meni taloudellisesti hyvin ja karonkassa pöydät notkuivat herkkuja, tarjolla oli mm. härkäpataa ja valkosipuliperunoita. Lisäksi koko työryhmä pääsi matkalle Tallinnaan.

1997 – Antenniosasto

Vuoden 1997 Antenniosasto oli ensimmäinen KY-speksi, jossa yleisö sai omstarttien kautta vaikuttaa näytelmän kulkuun. Esityspaikaksi valittiin Hankenin juhlasali, koska HKKK oli remontissa. Antenniosasto sai ensi-iltansa vuosijuhlaviikon alussa ja se keräsi kuudessa esityksessä yli 1000 katsojaa.

Speksi kertoi hoitolaitoksesta, jonka mielenvikaiset potilaat kärsivät kuka vainoharhaisuudesta ja skitsofreniasta, kuka bulimiasta tai hurmiouskonnollisuudesta. Kun antenniosastolle saapuu töihin uusi ihminen, alkaa tapahtua. Tarinaan mahtuu mm. hämäräperäisiä lääkekokeiluja, terapeuttiset koskettelubileet, rentoutusmatka Korkeasaareen, lemmenlurituksia, tärisyttäviä sähköshokkeja, valohoitoa, psyykelääkkeitä ja salajuonia.

Antenniosaston tarina lähti Jouni Kleemolan kynästä. Ylioppilasteatterista lainattu Jaakko Murtomäki suoritti tekstin dramatisoinnin ja ohjasi näytelmän. Tuottajana hääräsi Nina Salovaara. Kaiken kaikkiaan työryhmä muodostui noin 20 innokkaasta jäsenestä. Heistä kymmenen nousi lavalle, loput olivat bändissä ja hoitivat muita taustajuttuja.

12. Loppusanat

Lieneekö aika kullannut muistot, mutta kaikki historiikkiin haastatellut henkilöt kertoivat kovin lämpimästi, lähes ääni väristen, muistoistaan ja kokemuksistaan. Monen mielestä tuo oli elämän parasta aikaa. Koska asiasta vaikutti olevan syvä yksimielisyys, ei kyseenlaisteta tätä sen enempää.

KY-speksin perinne jatkuu taas tästä. Speksi 2006 tulee ehompana kuin koskaan.